Revontulet, Napapiiri, viikinkiperinne, henkeäsalpaavat näkymät ja yksi planeetan hienoimmista links-kentistä. Näiden syiden takia sinunkin seuraavaan golfkohteen täytyy olla Lofootit.
Viikinkipäällikkö Tore Hjort seisoi laivallaan kuningas Haakon Sigurdssonin rinnalla, kun tanskalaiset valmistautuivat hyökkäykseen Norjan rannikolle. Oli vuosi 986 ja Tore hallitsi Lofooteilta koko Pohjois-Norjaa. Hän oli vaarassa menettää kaiken, ellei kuninkaallinen laivasto pystyisi kukistamaan tanskalaisia.
Taistelu ei edennyt norjalaisten suunnitelmien mukaan, ja yhteenotto oli kulkemassa kohti tanskalaishyökkääjien voittoa. Tässä sodassa oli kyse yhtä lailla uskonnosta kuin pelkistä maa-alueista. Kun tappio tuntui jo selvältä, tuuli muuttui yhtäkkiä dramaattisesti. Se täytti norjalaispursien purjeet, siivitti heidät voittoon ja tanskalaisviholliset saatiin karkotettua.
Tore palasi kotiin juhlittuna sankarina, ja yli tuhat vuotta myöhemmin tätä tarinaa kerrotaan edelleen jokaiselle Lofoten Linksin kävijälle. Viikinkisaagoissa voi totuuden ja myytin raja hämärtyä, mutta kun seisot kentän korotetulla ykköstiillä, alat itsekin uskoa äkillisen säämuutoksen mahdollisuuteen. Avauspaikka on nimetty alueen entisen hallitsijan Tore Hjortin mukaan ja on samalla myös viikinkihauta.
Norjan luoteisrannikolla sijaitseva Lofootit koostuu kuudesta saaresta ja lukemattomista luodoista. Kun lähtee Lofooteilta länteen päin, tulee seuraavana vastaan Grönlanti. Pieni hyinen tuulahdus mereltä kuuluu täällä kierrokseen, ja tuuli voi paikoitellen piiskata kokenuttakin links-golfaria.
Pelipäivänämme koko 6 000 metrinen pohjoinen golfkenttä ui auringossa. Alkukesästä Lofoten Links nauttii luonnollisesta kirkkaudesta vuorokauden läpi. Siksi mekin lähdemme kentälle vasta keskiyöllä, kun aurinko paistaa edelleen, vaikkakin jonkin verran matalammalta.
Kentän ensimmäinen väylä, hieman yli 300 metrinen par 4, kulkee merenrantaa mukaillen. Turvallinen paikka lähestymislyönnille on 147 metrissä, ellei takana oleva maisema ole jo sekoittanut lyöntiäsi. Kentän takana avautuu komeat lumiset vuoret, jotka hallitsevat ympäröivää taivaanrantaa.
Meri, louhikkoiset kivet ja syvät bunkkerit suojaavat Lofoten Linksin muodokkaita griinejä. Kaikki tämä tulee eteen vasta sen jälkeen, kun olet selvittänyt väylien kivikot ja välttänyt viikinkihaudat.
“Golf on täällä shakkia”, meille kerrottiin ennen kierrosta. “Sinun täytyy lyödä suoraan tai olet vaikeuksissa eikä pakopaikkaa ole.”
Ensimmäisen väylän jälkeen lyhyen ylämäen kävely palkitsee ainutlaatuisen upealla näkymällä. Mäen päällä ovat niin kakkos- kuin kolmosväylän tiit. Maisema on parasta, mitä golfarina tai jopa matkailijana voi kokea.
Toisella puolella on mieleenpainuva par 3. Avaus lyödään merellä sijaitsevalle saariviheriölle, jolle vievä kapea polku jää nousuveden alle. Tavoitteena on kivinen saareke, joka on paikallisen merikotkan pesäpaikka. Merikotka epäilemättä nauttii katsella golfareiden lähestymisyrityksiä, jotka löytävät tiensä hiekkarannalle tai viheriötä ympäröiviin kiviröykkiöihin. Väylä on kaunis, mutta samalla hyvin petollinen.
Kolmannen väylän takatii on aivan kakkosväylän griinin reunalla. Matka yli valkoisten hiekkarantojen ja Norjanmeren puhtaiden sinisten vesien näyttää todella pitkältä. Keskiyön auringossa matka tuntuu vielä pidemmältä kuin 180 – 200 metriä, joka vähintään tarvitaan, jotta voi haaveilla parista. Tämän jälkeen käytössä on kolme lyöntiä, joilla pitää selvitä jäljellä olevat 300 metriä. Edessä on vielä toinen hiekkapoukaman ylitys ennen kuin pääset lähestymään voimakkaasti kallistuvalta väylältä viheriölle, joka sijaitsee jälleen keskellä kahta kivilinnoitusta.
Lofoten Linksin kolme ensimmäistä reikää asettavat tason korkealle, mutta mitä pidemmälle pelaa, sitä enemmän ymmärtää, että tämä ei ole vain yhden tai kahden valokuvauksellisen väylän kenttä. Lofoten Linksin irlantilainen kenttämestari totesi onnistuneesti, että ”kentällä on kuusitoista signature reikää, ja tämä vertaus on epäoikeudenmukaisesti sanottu kahden muun väylän suhteen.”
Keskustelu Lofoottien suosikkiväylästä on kuin valitsisi suosikkilastaan. Jotkut pitävät seitsemännestä väylästä, doglegistä, joka kiertää jyrkästi veden ympäri ja jossa pohjoismainen nummimaasto odottaa harhailevia palloja. Toiset taas pohtivat, että heidän suosikkinsa on yhdeksäs reikä, jossa pelaajan täytyy selviytyä kivilohkareista tehdyn koristeellisen kivipuutarhan läpi. Virheelle ei ole juurikaan varaa.
Ja kun tuntuu, että näiden luonnon tarjoamien jatkuvien visuaalisten kokemusten pitäisi jo vähentyä, pääsee nauttimaan viidestä viimeisestä väylästä. “13. väylän jälkeen olet kuin Disneylandissa, ja mietit että mitä täällä oikein tapahtuu”, kuten irlantilainen kenttämestari asian hyvin totesi.
Hän on oikeassa, ja vaikka keskustelussa oli mukana maailman hienoimpia 18-reikäisiä kenttiä nähneitä golfareita, ei erimielisiä ääniä kuulunut. Sen sijaan yleinen tunne peliseurueessa oli, että Lofoten oli yksinkertaisesti yksi maailman parhaista linkseistä.
Kuinka kaikki alkoi
Kun Lofoten Linksiä verrataan Turnberryn kaltaisiin paikkoihin, ketään ei yllätä, että kenttä sai inspiraationsa Skotlannista.
“Kaikki alkoi sen jälkeen, kun yksi isäni ystävistä vieraili Skotlannissa ja huomasi maiseman samanlaisuuden”, kertoo Frode Hov, jonka perhe on elänyt seitsemässä sukupolvessa kentän mailla.
”Mitä enemmän aloin tutkia asiaa, tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että kenttä voisi toimia. Tiesin, että siitä tulisi upea, koska maisema muuttuu täällä nopeasti. Kenttä on niin kompakti, että kun käännyt toiseen suuntaan, saat aivan uudenlaisen ja kauniin näkymän. Se on erittäin intensiivinen kokemus. Monet ihmiset vaeltavat alueella, koska on käveltävä vain tunti nähdäkseen valtavasti erilaisia ja upeita maisemia.”
Rahoituksen saaminen unelmalle osoittautui hankalaksi, mutta Hov löysi vuonna 1998 investoijan kuudelle reiälle. ”Yritimme saada rahoituksen 18-reikäiselle kentälle, mutta nyt olen onnellinen, ettemme tuolloin onnistuneet. Kentästä olisi tullut liian yksinkertainen, ja se olisi jouduttu tekemään aivan liian pienellä budjetilla”, Frode selittää.
”Mutta kuusi reikää osoitti kaiken olevan mahdollista. Kenttä oli hauska, vaatimaton ja hyvin luonnonmukainen.”
Viisi vuotta sitten, kahden vuosikymmenen unelmoinnin jälkeen, Frode onnistui saamaan rahoituksen 18-reikäiselle kentälleen. Kuusi ensimmäistä väylää tehnyt kenttäsuunnittelija Jeremy Turner pääsi lopettamaan työnsä ja luomaan maailmanluokan links-kentän.
”Jos rahoitusta ei silloin olisi saatu, olisin varmaan lopettanut, koska näytti siltä, että se ei koskaan tapahdu”, myöntää Frode, joka onnistui saamaan tuen valtionpohjaisen sijoitusrahaston kautta.
“He ovat tottuneet rahoittamaan vain kalastusta ja maataloutta Norjassa, eikä heillä ole historiaa investoinnista matkailuun, puhumattakaan golfiin.”
Kenttä saa jo ansaitsemaansa tunnustusta, mutta ei vielä läheskään tarpeeksi, sillä ihmiset ajattelevat sen olevan liian kaukana.
”Nyt tuntuu siltä, että olemme liian kaukana markkinoista, jotta ihmiset arvostaisivat, mitä teemme. Uskon, että kenttä on kuin skotlantilainen viski, jonka kypsyminen voi kestää 16 vuotta.”
Vaikka Lofootit ovat kaukana, ei paikka ole kuitenkaan tavoittamattomissa. Oslosta pääsee päivittäin lentäen Bodeen, josta on lyhyt 20 minuutin lento Lofooteille. Ajomatka lentokentältä sujuu maisemien takia joutuisasti.
Golfarin majoituksena toimivat ylelliset, rinteillä sijaitsevat mökit, ja ravintola on vanhaan latoon rakennetulla klubilla, jota vielä osittain käytetään alkuperäiseen tarkoitukseensa.
Klubin alakerrassa asuu 50 ponia, jotka ovat pysyviä Froden maatilan asukkaita. Ne lähtevät mukaan tarvittaessa myös rannikon patikkaretkille.
Aurinko muuttaa Lofoottien maisemaa, kun se nousee ja laskee. Paras luonnon näytelmä tapahtuu kuitenkin vasta, kun aurinko katoaa kokonaan.
”Ihmiset tulevat Lofooteille revontulien takia”, Frode kertoo. ”Tämä on yksi parhaista paikoista nähdä niitä. Jos haluat yhdistää revontulet golfiin, elo-syyskuu on parasta aikaa, lokakuu on hieman riskialtista pakkasen takia, mutta yleensä sekään ei ole ongelma.”
Uuden hotellin suunnitelmat ovat jo pitkällä. Kun Lofoten Linksistä kiinnostuu entistä useampi matkailija, tulee siitä varmasti pysyvä pyhiinvaelluskohde jokaiselle golfaajalle.
”Luulen, että vain harvalla kentällä on se erityistekijä, joka tekee juuri Lofoten kentästä niin upean”, Frode miettii.
”Sitä on vaikea selittää ihmisille, mutta he ymmärtävät, kun pääsevät kentälle. Se on kauneutta, muotoilua ja paljon muuta. Mielestäni kenttä on erityinen, koska se on osa luontoa. Se tekee siitä erilaisen joka kerta, kun pelaat sen. Kenttä täytyy pelata vähintään kolme kertaa, jotta voi todella ymmärtää sen ainutlaatuisuuden.”
Todellisuudessa tarvitset kuitenkin vain kolme reikää ymmärtääksesi, ettei maailmasta löydy mitään vastaavaa kenttää kuin Lofoten Links.